Minkä ikäisenä voin aloittaa rumpujen soiton?

Jos tavoitteena on soittaa jotakin soitinta ihmisten edessä lähikapakan jami-illassa niin, ettet nolaa itseäsi -- uskon että kuka tahansa pystyy siihen.

Mutta pinttynyt ajatus siitä, että musa on vaikeaa ja vaatii erityistä lahjakkuutta ja vuosien opistotaustaa, on tiukassa ja sitä koitan tässä vähän loiventaa. Musiikki sisältää todella laajan valikoiman erilaisia asioita jo ihan genrejen puolesta, joten tottakai myös unelmat sen sisällä ovat moninaisia. Lisäksi rumpujen soitto on ainakin alkuun (oikein pureskeltuna) aika helppoa - ei rakettitiedettä. Kun pari peruslogiikkaa tajuaa, se on sitä kuuluisaa kovaa ajoa vain sen jälkeen.  Hyvin nopeasti pääsee soittamaan musiikkia. Peruskompeilla ja filleillä soittaa oikeasti jo paljon ja pienellä hiomisella niitä pystyy muiden soittajien kanssa hyödyntämään.

Tästä kuulee puhuttavan myös paljon. "Ei tämänikäisenä enää opi samalla tavalla". Itsestäni asia on melkein toisinpäin usein: vaikka toki lapsen aivot on joustavammat ja herkemmät oppimaan, on lapsen keskittymiskyky, oppimisstrategiat, ajanhallinta ja motivaatio usein huonommat kuin aikuisella, jolloinka myöhemmällä iällä aloittavalla on oikeastaan etua keskivertolapseen verrattuna. Elämänkokemuksen myötä aikuisilla on paremmin tietoa siitä miten itse oppii ja miten itse osaa itseään motivoida harjoittelemaan. Eli käytännössä vaikka lapsen aivoihin voisi upota paremmin asiaa, ei niin useinkaan käy, jos ei lapsi ole innostunut harjoittelemaan.

Siinäpä tämän kerran mietteet "oikeasta iästä" rumpujen soiton tai minkä tahansa instrumentin opetteluun. 

Kirjoituksen tarkoitus oli olla herättelevä ja motivoiva - lopulta oma motivaatiosi ja realistiset odotukset ovat tärkeämpi eteenpäin vievä voima kuin sisäsyntyinen lahjakkuus tai oikea herkkyysikä uuden oppimiseen. Toivottavasti onnistuin siinä!

Oppilaspaikkoja on blogin kirjoitushetkellä vapaana, joten mukaan mahtuisi vielä joitakin oppilaita - vanhoja ja nuoria. ;)